NO. FOOD.

68,1
Numerot tuijottavat mua lasisesta vaa'asta. Ne mustenee mun silmissä, ne haluaa tappaa mut sisältäpäin.
Iltapaino. Nestepaino. Paskapaino. Ahmimispaino. Ei-todellinen-paino.
Mutta mikään niistä ei ota kuuluakseni mun korviin.
Ahmin neljä palaa leipää ja puolikkaan pitsan.
Hiilarit turpoavat mun sisällä ja tekevät musta pyöreämmän, ihraisemman, suuremman, oksettavamman.
Haluan viiltää ranteeni ja vatsani auki. Nähdä kun veri virtaa ja puhdistaa mun synnit. Ottaa liikaa lääkkeitä ja vain unohtaa mun kropan olemassaolon. Nukahtaa ja kuihtua pois.
Ruoka on mun vihollinen. Se tuhoaa mut, kietoo mut sen pikkurillin ympärille ja lihottaa mut muodottamaksi paskaksi.
En voi antaa tämän tapahtua enää, mun on saatava tää loppumaan.
Ei ruokaa. Ei. Ruokaa.
Kahvia. Vettä. Kevytlimua. Ketipinoria.
EI. RUOKAA.