Officially off the rails

Haluan uuden alun. Mun paino on noussut 78 kiloon suruun syömisen ja uusien lääkkeiden takia.
Nyt syöminen loppuu.
Aloitan huomenna 500 kalorin dieetin. Siihen sisältyy paljon kahvia, tupakkaa, vichyä ja thinspoa.
Mä olen motivoitunut taas jatkamaan anailua. Se on mun elämä. Ilman sitä ei ole mua. Ilman sitä ei ole mitään. Enkä mä pärjää ilman.
Mä en huomenna mene sh-polin lääkärintapaamiseen. Mä en halua käydä siellä enää. Haluan anailla rauhassa.
Nyt siihen on mahdollisuus kun poikaystävää muistuttava este on poissa. Saan rauhassa paastoilla ja oksennella ilman että KUKAAN puuttuu siihen. Ihana vapaus.
45 kiloa, here I come.

70.?

Pari päivää mennyt huonommin mut nyt kiristän tahtia taas.
Pidän kalorit 800-1000 kcal. Ens viikolla käyn salilla sen 4 kertaa ja pidän siitä kiinni.
Huomenna lääkärin vastaanotto. Mietin mistä tuun siellä puhumaan. Lääkkeistä varmaan. Mun mieli on niin tasainen, ettei musta saa mitään tunnetiloja irti. Ehkä lääkitystä pitäisi muuttaa. Mä pelkään että jotain pahaa tapahtuu jos mun lääkkeisiin kosketaan.
Sit mä mietin kans jutella päiväsairaalajaksosta. Mä haluisin päiväsairaalaan. Saisin päivärytmin kuntoon ja tekemistä päiviin nyt kun poikkis toivottavasti aloittaa työt. Sitten mä voisin mennä aina salille päivän jälkeen.
Mulle on kirjoitettu saikkua maaliskuun loppuun asti. Jatkosta ei ole tietoa, en tiedä sitten tuleeko sitä jatkoa huomenna.
Tiistaina on terapia ja siellä tuun puhumaan varmaan mutsin ja mun kohtaamisesta. Eipä siinä paljoa ole kerrottavaa mutta kuitenkin. Keskiviikkona alkaa syömishäiriöpolin ruokaryhmä johon osallistun.

Ostin puukon.

Seems like a good way to go

Skins S4E1 Sophia's suicide