Falling away from me

Totaalinen pohjanoteeraus:
72,0 KILOA

Mä en koskaan, KOSKAAN ole painanut näin paljon.
Mua ahdistaa. Oksensin ja kävin suihkussa viiltelemässä.
Paha olla ihan oikeasti.
Mä luulin et söin "normaalisti" vähän aikaa enkä oksentanut niin paljoa, tulos on seiskytkaks-vitun-kiloa.
Mä en enää IKINÄ tee tota mokaa enää että alkaisin syödä. Kaikki tietää mitä siitä seuraa.
Lihon. Lihon. Lihon.
Ei enää, ei enää. Ihan oikeasti. Mä haluisin kuristaa itteni kun olen näin läski. Olen mitätön. Mitätön.
Tappaa itseni, ei tällanen ihrakasa ansaitse elää. Hyi saatana että voi vihata itseään paljon.
Vihaan itseäni. Vihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaan.

What to do?

Tänään en aloittanut paastoa. Poikkis sai paskahalvauksen kun näki nutriletit ja sanoi että en yritä parantua vaan pilaan kaiken.
Oon syöny paahtoleipää, kaks täytettyä sämpylää ja munkin. Plus neljä riisikakkua.
Kävin oksentamassa reilusti. Tätä tää taas on.

And that's who I am

Tässä teille hieman faktoja minusta, rakkaat lukijat.

Aamupaino: 66,6
Tänään syötynä puolikas patonki ja zero-limua. Saa jäädä myös siihen.
Olen kohta menossa oksentamaan. Sitten näen äitiä. Hän on lääkeövereiden johdosta aika huolissaan musta. Sekä siitä että päiväsairaala loppui ja mulla ei nyt ole paikkaa mihin mennä.
Toivottavasti tämä ilta menisi ilman megalomaanista ahdistusta ja viiltelyä. Toivotaan.
Ainiin, musiikkiopisto on alkanut. Kävin maanantaina kitaratunnilla pitkästä pitkästä aikaa. Oli ihan kivaa. Tänään vuorossa on musiikinteoria.
Ja vielä yksi juttu; perjantaina menen laittamaan ripsienpidennykset! Sitä odotellessa.

Me against the toilet.

Tänään söin mielestäni liikaa.Taas holtitonta oksentelua joka päivä. En saa sitä loppumaan. Tää repii mun parisuhteen rikki ja hajalle.
Lääkäri teki lähetteen syömishäiriöpolille. En tiedä pystynkö ja haluanko parantua. Haluan vain laihtua 45-kiloiseksi keinolla millä hyvänsä. Huomenna skippaan aamupalan, syön salaattia ja oksennan. Loppupäivänä en syö mitään, juon ehkä. En saisi olla auringonsiemeneen yhteydessä kahteen kuukauteen. Ahdistaa.

Bulimarexia?

Oksennan 5-10 kertaa päivässä. Kaiken minkä syön. Kaikki ulos. Mun on pakko.
Huomenna menen terapiaan ja aion kertoa siellä kaiken. Että mä tartten apua. Että tän on pakko loppua.
Mun sydämeen pistää. Hikoilen. Tärisen. Pelottaa.
Pelkään että mua ei oteta tosissaan. Apua.

Stop eating until they take you to the hospital.

 

Aamupaino: 66,0 -1,7kg
Enää ei ole paha olo. Tänäänkin oksennan kaiken minkä syön. Jos tulee verta niin sitten tulee.
Väsyttää mutta en saa enää unta.
Huomenna 65-alkuisille, ainoa mitä jaksan odottaa...

Self-hate.

Mä epäonnistuin. Taas kerran. Kaksi päivää mättämistä ja paino on taas 68.
Vittu mikä luuseri mä oon. Täydellinen epäonnistuja.
Mä vihaan itseäni. Vihaan. Miksi mä olen näin läski epäonnistuja huora, miksi???
Mussa on niin paljon laardia ja rasvaa ja ihraa joka vitun kohdassa mun kehoa.
Ällötän itseäni ihan helvetisti. Vaaka ei valehtele, eikä peili. Mä olen ylipainoinen läski.
Vihaan mun kehoa, vihaan. Vihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaan.

Anxiety.

Syöminen ahdisti aivan saatanasti. Kotona oksensin.
Iltapaino 69,6 eli 0,4kg vähemmän kuin eilinen iltapaino. Huomiseksi on pakko laihtua, pakko. Pakko.
Paha olla yksin. Ahdistaa. Haluan pois täältä mutten tiedä minne.