Elossa ollaan

Hei, jos tätä kukaan seuraa enää, effy täällä!

Salasana tähän tiliin oli unohduksissa muutaman vuoden päivät mut nyt löysin sen ja täällä ollaan taas.

Mistä aloittaisin.

Masennus ja epävakaus riepoittelee edelleen, ne ei oo hävinny minnekkään. Osastolla olin viimeksi lokakuussa yliannostuksen takia. Juomista en oo onnistunut lopettamaan, mutta vähentämään kyllä.

Paino on noussut reilusti. Mutta onneksi sen saa myös laskemaan. Syöminen ollut ahmimispaastoamista vuorotellen. Sekään häröily ei ole loppunut.

Tulin jokin aika sitten ulos kaapista lesbona. Uskalsin. En kuitenkaan seurustele atm.

Pitää vähän saada ajatuksia kasaan, en oo kirjoittanu aikoihin.

Mutta täällä ollaan.

<3 

-effy

Back on track.

Aamupaino: 94,8 -700g (viikko sitten 98,2)
Palailen blogin ääreen.
On ollut im-yrityksiä, osastojaksoja, ja muuta mukavaa.
Paino on noussut melkein sataan asti  mutta nyt se on laskenut kolmella ja puolella kilolla.
Olen viikon aikana käynyt viidellä tunnin lenkillä.
Aion tehdä tunnin lenkistä jokapäiväisen tavan.
Kaloreita kuluu tonni päivässä.
Olen päiväsairaalassa jouluun asti.
Lopetin juomisen puolitoista viikkoa sitten.
Nyt keskityn täysillä päiväsairaalaan ja laihduttamiseen.
Lupaan alkaa taas päivittää blogia ja painon putoamista.

<3 effy

Same old same old.

Lääkeöverit lauantaina. Kohta päivystykseen päiväsairaalan psykologin kanssa.
Ei jaksa enää elää. Haluu vaan pois. Kaikki on niin vaikeeta.
Jos jään kotiin vedän uudet överit. Tartten varmaan päästä osastolle. En tiiä.
En jaksa. En haluu.En mitään. En ketään. En koskaan.
Haluun pois. Poispoispois.

Hospitalized.

Osastolla taas, ylihuomenna kotiin. Syynä melkein-yliannostus jolta poikaystävä pelasti. Epävakaa ja impulsiivisuus on mun ongelmat tällä hetkellä. Ja syöminen tietysti.
Olin bulimialuennolla eilen. Siellä oli noin 30-kiloinen keijukainen jonka päällä xxs-vaatteet roikkuivat. Siitä sain uuden kipinän - minustakin tulee vielä tuollainen olento. Tervetuloa osteoporoosi ja lanugo; musta tulee vielä kaikista pienin ja hennoin.

In the hospital.

Mä olen sairaalassa tämän viikonlopun. Maanantaina jatkuu päiväossa.
Mä oksennan täälläkin kaiken ja nyt mä en enää uskalla syödä ollenkaan.
Iltapaino oli 66,0. Päätä huimaa. Kohta iltalääkkeet.
En aio juoda vettä ollenkaan kunnes pyörryn. Ehkä ne sitten ottaa vakavissaan mun syömishäiriön.

Day four

64,7 -300g

No vihdoinkin!
Tää dieetti ei kyllä yhtään vastaa mun odotuksia.
Neljäntenä eli toka vikana päivänä -500g aloituspainosta. Tekee jo mieli jättää leikki kesken mutta en viitsi.
Ärsyttää ja ihmetyttää.
Huomenna alkaa päiväosasto ja mua ahdistaa uudet ihmiset, asiat, säännöt, kaikki.

Osasto

Laukun oon pakannu valmiiks ja kellon asettanut soimaan.

Huomenna mulla on kymmeneltä lääkäri ja sen jälkeen sisäänkirjaus osastolle.

Jännittää ja ahdistaa kun uusi ympäristä ja lääkäri, hoitajat, muut potilaat.

Kauanko olen siellä? En tiedä ollenkaan.

Ja puhelinsoitosta sain sellaisen kuvan että jos viiltelen siellä niin mut siirretään heti pois jollekkin toiselle osastolle.

Pelottaa lääkärit ja kysymykset ja kaikki. Ajattelen kaikki asiat liian pitkälle.

Otan mukaan tummansinisen pitkähihaisen paidan jolla peitän arvet käsistä. Kuulemma ne häiritsevät muita potilaita.

Saakohan sieltä pyjaman ja onkohan oma suihku.

Nauraakohan ne mun käsille, luuleekohan ne että se on huomionkipeyttä.

Onkohan siellä ketään kelle voin puhua oikeasti.

Voin sitten kännykällä päivitellä osastolta, jollei puhelinta viedä multa.