Elossa ollaan

Hei, jos tätä kukaan seuraa enää, effy täällä!

Salasana tähän tiliin oli unohduksissa muutaman vuoden päivät mut nyt löysin sen ja täällä ollaan taas.

Mistä aloittaisin.

Masennus ja epävakaus riepoittelee edelleen, ne ei oo hävinny minnekkään. Osastolla olin viimeksi lokakuussa yliannostuksen takia. Juomista en oo onnistunut lopettamaan, mutta vähentämään kyllä.

Paino on noussut reilusti. Mutta onneksi sen saa myös laskemaan. Syöminen ollut ahmimispaastoamista vuorotellen. Sekään häröily ei ole loppunut.

Tulin jokin aika sitten ulos kaapista lesbona. Uskalsin. En kuitenkaan seurustele atm.

Pitää vähän saada ajatuksia kasaan, en oo kirjoittanu aikoihin.

Mutta täällä ollaan.

<3 

-effy

Back on track.

Aamupaino: 94,8 -700g (viikko sitten 98,2)
Palailen blogin ääreen.
On ollut im-yrityksiä, osastojaksoja, ja muuta mukavaa.
Paino on noussut melkein sataan asti  mutta nyt se on laskenut kolmella ja puolella kilolla.
Olen viikon aikana käynyt viidellä tunnin lenkillä.
Aion tehdä tunnin lenkistä jokapäiväisen tavan.
Kaloreita kuluu tonni päivässä.
Olen päiväsairaalassa jouluun asti.
Lopetin juomisen puolitoista viikkoa sitten.
Nyt keskityn täysillä päiväsairaalaan ja laihduttamiseen.
Lupaan alkaa taas päivittää blogia ja painon putoamista.

<3 effy

71.2

Ulkona on satanut aivan mielettömästi lunta. Kaunista.
Aamupaino oli tänään päin helvettiä mutta pistän sen alkavien menkkojen piikkiin.
Tänään söin aamupalaksi kaurapuuroa ja pari mandariinia. Loppupäivästä en tiedä mutta niin vähän kuin mahdollista. Menen salille viideksi spinningiin.

5 weeks, 5 kilograms

Otin Ihanan meren mukaan kotoa, aion lukea sen läpi tänään. Tuli jotenkin motivoitunu olo kun kävin vaa'alla. Okei, se näytti iltapainoksi 70,8 mutta ei sen enempää. Pääsen alle 70 nopeasti kunhan vaan tsemppaan. Aion jättää aamu- ja iltapalat syömättä ja syödä vaan kaksi kertaa päivässä.
Ei tietenkään mitään makeaa, suolaista tai rasvaista. Päätin myös rajoittaa mun leivänsyönnin yhteen palaan päivässä koska siitä tulee liikaa kaloreita. Eikä rasvaa senkään leivän päälle.
Syön... Mitä mä sitten oikein sallisinkaan itselleni?
Tonnikalaa ja valmiskeittoja (vähäkalorisimmat vaihtoehdot 120-150 kcal).
Yksi tonnikala purkki lounaaksi ja valmiskeitto päivälliseksi. Noin 400-500 kaloria/päivä.
Tiedän että se on vähän mutta kyllä mä pärjään. Sitäpaitsi mun salikortti on mennyt umpeen joten en liiku yhtään kaloreita. Tonnikalapurkki, yksi leipä ja keitto.
Eikä maksakkaan paljoa. Enkä syö enää kuuden jälkeen mitään.
Kahvia aamupalaksi ja kevytlimua iltapalaksi.
Kyllä mä pärjään. Mä pystyn tähän. Mä alitan 70 ja painan 65 jouluna.
5 viikkoa, 5 kiloa. Se on sen arvosta. Mä onnistun.

In the hospital.

Mä olen sairaalassa tämän viikonlopun. Maanantaina jatkuu päiväossa.
Mä oksennan täälläkin kaiken ja nyt mä en enää uskalla syödä ollenkaan.
Iltapaino oli 66,0. Päätä huimaa. Kohta iltalääkkeet.
En aio juoda vettä ollenkaan kunnes pyörryn. Ehkä ne sitten ottaa vakavissaan mun syömishäiriön.

Nothingness.

Yhtäkkiä kaikki vaan kirkastu mun silmien edessä.
Mä en halua elämältäni yhtään mitään.
Mä en halua mennä töihin enkä mä halua opiskella. Mä en halua eikä mua kiinnosta.
Mua ei kiinnosta edes musiikkiopistokaan enää.
Mä en halua edes mennä sinne päiväosastolle joka alkaa piakkoin. Mua ei kiinnosta.
Ainoa mikä mua kiinnostaa on mun poikaystävä ja laihtuminen.
Mä haluan laihtua niin pieneksi että mä joudun osastolle.
Silloin mä tuntisin saavuttaneeni jotain.
Mä olen edelleen masentunut, mä oon vaan kieltäny sen itteltäni kokoajan.
Siks mä oon dokannu niin paljon. En jaksa olla selvinpäin ja ajatella näitä asioita.
Mä olen yks luuseri joka ei edes pysty laihtumaan. Mä en ole mitään.
Vastatkaa joku mulle jotain. Joku joka lukee tän. Mitä mun pitää tehdä?

Turhaa.

Eilen viiltelin ja kävelin moottoritiellä jotta auto olisi ajanut ylitseni.
auringonsiemen soitti ambulanssin ja se tuli hakemaan mua päivystykseen puoliltaöin.
Päivystyksen lääkäri sanoi että kyllä mulla on ollut apua toistuvista osastojaksoista.
Että mun oireet vähenee kun vanhenen. Että he eivät voi tehdä mitään koska mulla on avohoito jo järjestetty.
Puuskahdin "on tää kyllä yks saatanan turha mesta". Lääkäri vastasi "siinä tapauksessa voitkin lähteä kotiin".
Taksi toi mut puoli kahdelta kotiin.
Mitä järkeä tällaisessa elämässä on? Ei mitään.

 Hei kaikki. Olen taas ollut sairaalassa ja mun poikaystävä on jättänyt mut mun masennuksen takia.
Tässä kaksi tekstinpätkää mun toisesta päiväkirjasta:

Olen huora huora huora huorahuorahuora olen huora pelkkä huora.
Tänään pääsin kotiin sairaalasta. Viiltelen joka vitun päivä. Olen HUORA joka ei pääse poikaystävästään yli.
Voin niin huonosti mutta hei, kukaan ei voi mua auttaa KUIN MINÄ ITSE.
Arvatkaapa mitä. Mä en saa itseäni NISKASTA KIINNI. Mä en PYSTY PARANTAMAAN ITSE ITSEÄNI.
Arvatkaapa. KAUANKO MÄ JAKSAN TÄLLAISTA ELÄMÄÄ.
NO.
EN HIRVEÄN KAUAA.
Mä vielä korostan että mä pääsin tänään sairaalasta kotiin. Viidettä kertaa puolen vuoden aikana.
 

 kertokaa mulle miks mä haluan viiltää heti herättyäni
kello on puoli kymmenen aamulla ja mun täytyy jo ottaa rauhoittava annos
mä en jaksa näitä päiviä, tätä elämää
mun kaverit ja äiti pyörii kokoajan ympärillä, ovat huolissaan
mä en jaksaisi niitä
jättäkää mut yksin ja antakaa mun hukuttautua vereen
mä en jaksa
kertakaikkiaan en jaksa
menen jo toista kertaa suihkuun
se ei auta
niinkuin mikään ei auta
ei lääkkeet, ei sairaala, ei mikään




Tämä on mun loppuratkaisuni:

Päiväosasto

Tänään mulle soitettiin päiväsairaalasta josko mä haluisin tulla sinne kahden kuukauden jaksolle. Luvassa olisi tutustumiskäynti ja joku haastattelu. Ihan kiva jos pääsisinkin sinne, auttais ainakin pitämään päivärytmin edes jotenkin.

Olen auringonsiemenen luona yökylässä ja on ollut kiva kun me voidaan jutella yhdessä ihan kaikesta.

Olen thinspovihkoakin vähän väsäillyt ja tehnyt ateriasuunnitelman ja sen sellaista.

Paino on ollut ihan päin helvettiä mutta onneksi pudonnut nyt kilon. 

Tämän viikon aion pitää tuhannen kalorin ylärajaa ja toivoa että nesteet lähtisi liikkeelle.

Kiva nähdä että uusia lukijoita on tullut, halitsempit teille kaikille. ♥