Tasasta.

Empäs oo päivitelly vähään aikaan.
Elämä on tasasempaa kun lääkitystä nostettiin.
Välillä tekee mieli viillellä mutta yritän taistella niitten olojen yli.
En oo menny päiväsairaalaan nyt kahteen päivään, valehtelin et oon kuumeessa.
En vaa saa itteäni sängystä ylös aamuisin. Vaan nukun ja nukun.
Ahdistaa. Masentaa. Paino on noussut.
Huomenna pakko pakko mennä ainakin salille. Yritän päästä sängystä ylös.
En saa syödä huomenna jos jään kotiin.
Jos menen päiväsairaalaan niin puuroa ja salaattia.
Salille on pakko mennä. Ja apteekkiin.
Hirveä läskiahdistus.

Lana love

Nyt tässä ollaankin jo mätetty monta päivää ja aamupainokin on sen mukainen; 74,8 kg. Tavoitteena ois saada se ens maanantaiks 70-71 välille, suurin osa tästä painosta on nestettä ja turvotusta... Ainakin niin mä haluan uskoa...
Paastoan kahvilla ja vedellä tonne iltapäivään asti. Ajattelin tehdä ton uusimman Fit-lehden jumpan; 500 kalorin treeni. Toivon pystyväni siihen.

What to do?

Tänään en aloittanut paastoa. Poikkis sai paskahalvauksen kun näki nutriletit ja sanoi että en yritä parantua vaan pilaan kaiken.
Oon syöny paahtoleipää, kaks täytettyä sämpylää ja munkin. Plus neljä riisikakkua.
Kävin oksentamassa reilusti. Tätä tää taas on.

Tomorrow is a new day

Viikonloppu ahmittu. Tulos: +2kg. Helvetin hienoa.

Huomenna syön vähän. Ja menen lenkille. Piste. Tää meno ei voi jatkua.

Löysin uuden thinspon:

Piece of shit.

Ahmin, oksensin. Olen paska ihminen. Lihon. Vihaan tätä. Piste.

Disgusting pig.

 Otsikko kuvaa blogin kirjoittajan ulkomuotoa.
Olen syönyt leipää ja puolikkaan pienen pitsan. Ja sipsiä. Olen epäonnistunut paska. En uskalla katsoa iltapainoa. Ahdistaa.
Miksmäteinsenmiksolenniinläskimitenmäpystyinhyiolenoksettavaenolemitäänenoleminkäänarvoinen.

Tänään klo 22:00 alkaa uusi paasto.
Pystyn tähän. Illalla menemme tupareihin.
Laitan parhaat päälle ja juon Zeroa pelkästään. Tai sokeritonta Red Bullia. En syö mitään.
En mitään.

Mä päätin tänään millaiset tatskat otan kun painan 40 kg.
Mä tulen painamaan 40 kg ja mun BMI tulee olemaan 14.7.
Kukaan ei voi mua estää. Mä teen tän itseni takia. Mä olen tän arvoinen.
26 kilon päästä mä olen täydellinen, puhdas, ihana, kaunis. Lumienkeli, jääprinsessa jota kukaan ei voi koskettaa.

Self-hate.

Mä epäonnistuin. Taas kerran. Kaksi päivää mättämistä ja paino on taas 68.
Vittu mikä luuseri mä oon. Täydellinen epäonnistuja.
Mä vihaan itseäni. Vihaan. Miksi mä olen näin läski epäonnistuja huora, miksi???
Mussa on niin paljon laardia ja rasvaa ja ihraa joka vitun kohdassa mun kehoa.
Ällötän itseäni ihan helvetisti. Vaaka ei valehtele, eikä peili. Mä olen ylipainoinen läski.
Vihaan mun kehoa, vihaan. Vihaanvihaanvihaanvihaanvihaanvihaan.

A Secret Between Friends

Päiväpaino: 69,5

Mitä tapahtui? Olen kaksi päivää epäonnistunut ja lihon näin paljon? Mitä helvetin vittua tämä on, mistä mua oikein rangaistaan?

Tänään olen syönyt sipsiä, pari palaa patonkia sekä lihakeiton. Kaloreita noin 1000. Hyi vitun läski. En tiedä kaloreita ihan tarkkaan mutta enempää en tänään syö.

Niin läski olo, niin läski. Hyi helvetti että mä inhotan itteäni. Olen pelkkää hyllyvää ihraa ja läskiä ja makkaroita.

Mun on pakko laskea mun kalorirajaa. Lasken sen 500 kcal, max 650 kcal niinkuin A Secret Between Friendsin Lexin kaloriraja oli.
Lexi laihtui 58 kilosta 42 kiloon sillä, joten minäkin pystyn vittu siihen.
17 kiloa perkele minäkin pystyn siihen.

Huomisen syömiset:

Aamupala: puuro 123 kcal
Lounas: lämmin kuppi 82 kcal
Välipala: juotava jogurtti 101 kcal
Päivällinen: lämmin kuppi 82 kcal
Iltapala: puuro 123 kcal

Kalorit: 510 kcal

Back in the picture.

Heipähei kaikille pitkästä aikaa.

Olen tavannut ihanan pojan ja olen syönyt aivan jäätävän paljon ja huoletta.
Mikä on siitä rangaistus?
68.9 vitun kiloa näytti vaaka tänään.
Mun on pakko päästä takaisin edes 60 ja sitten 58 koska mä en kestä itseäni tällaisena.
1000 kcal päivässä on maksimi.
Aion vetää koko heinäkuun 1000 kalorilla ja toivoa että elokuussa kun menen päiväsairaalaan takaisin niin edes jotain kiloja olisi lähtenyt.

Mulla oli kolmen viikon tauko viiltelystä kiitos tämän ihanan pojan, mutta toissapäivänä sorruin taas. Ranteet ja reidet auki terällä.
 Oksentelua ei ole vähään aikaan ollut. Mutta, mutta...
Houkutus on ollut suuri enkä tiedä kauan pystyn sitä vastustamaan.

Olette rakkaita lukijat, jokaikinen, kiitos kun jaksatte näitä mun paskatekstejä. ♥

HYI HELVETTI REVERSEÄ KAIKILLE

68,2 näyttää vaaka siis ei helvetin paska mä sanon tää ei voi olla totta...
Oksentelu tervetuloa takaisin kuvioihin.
Ei vittu mä olen läski. Siis oikeasti läski BMI 25.1 hyi saatanaa.
En voi tappaa itteäni tällasena läskinä, läskit eka pois.

Hyi saaatanan vittu mitä reverseä tässä teille kaikille ja rangaistukseks mulle.
Teen hallaa mun nimimerkille, ei näin läski sotanorsu voi tituleerata itseään effyksi...

Fucked up?

Yksin kotona. Minä ja mun terät. Ah. Ihanaa.
Mä en saisi viillellä. Mun psykologi sanoo että mun pitää lopettaa jotta pääsen päiväsairaalaan.
Mun pitäisi noudattaa mun kriisisuunnitelmaa.
Mun pitäisi ottaa mun lääkkeet, sitten kokeilla lämmintä suihkua ja jääpusseja.
Sitten soittaa päivystykseen ja kysyä neuvoja.
Mutta mä en tee niin.
Mun psykologi sanoo että mulla ei ole parantumismotivaatiota. Ei niin. Mulla on viiltelemismotivaatio. Mulla on itsemurhamotivaatio.
Mun pitäisi tehdä kivoja asioita.
Mä menen kohta oksentamaan tämän ruuan jonka juuri tein. Sitten viiltelen lisää.
Mä en saisi olla itselleni vahingollinen. Arvatkaapa paljon mua kiinnostaa noi psykologin puheet?

Ja huii oksennus vain lentää pönttöön. Heippa spagetit ja tonnikala. Voisin vain oksentaa ja oksentaa. Se on niin helppoa.
Mummi soittaa. Äiti soittaa. Kaverit ei soita. Ei kiinnosta, en vastaa. Menen oksentamaan lisää.

Kirjoituspöydällä on kuivunutta verta. Viilletäämpä pari vetoa lisää.
Polttaa. Pienen pieniä veripisaroita pitkin kättä.

Häpeä

Tänään uloskirjauduin osastolta.

Pelottaa ja jännittää mitä nyt tapahtuu kun olen osaston turvasta poissa.

Mitä on jo ehtinyt tapahtua on ahmiminen jolla korvaan viiltelyä. En ole viillellyt viikkoon ja se on kai ainoa valopilkku tässä hommassa.

Olen ällöttävä rasvainen ihrainen paskakasa pullamössöpaska jonka iltapaino oli jotain aivan järkyttävää.

Mä olen niin epäonnistunut, niin epäonnistunut ja huono.

Mun sairaslomaa pidennettiin taas kuukaudella ja mun lääkitys on pilvissä.

Mä häpeän itseäni niin paljon, mutta silti haluaisin lauantaina nähdä ihmisiä. En oikeasti tiedä uskallanko näyttäytyä enää ikinä missään, niin paljon mä itseäni häpeän.

Mä haluan alkaa käymään naisten kuntosalilla, tehdä perusteellisen ruokaremontin ja ripsienpidennykset.

Haluan olla kaunis, rohkea, vahva, itsenäinen, iloinen, aloitteellinen, päättäväinen. Noista en ole tällä hetkellä mitään.

En ole mitään, paitsi läskiä ja häpeää.

Yksin

Ahmin koska yritän olla viiltämättä.

Ei tässä ole enää mitään järkeä. Ei ole ollut pitkään aikaan.

Kakkua, sämpylää, riisiä.

Haluan oksentaa, mutta en voi. Iltapäivälääkkeet tulisi ylös. Onko sillä mitään väliä? En tiedä.

Heitin puolet lautasesta roskiin.

Iltapaino 65,9.

Nyt haluan viiltää koska ahmin.

Kieroa.

Olin auringonsiemenen luona eilen yötä. Oli ihanaa puhua ihan kaikesta.

Nyt olen yksin ja poikaystävä tulee puoli yhdeltä yöllä kotiin. Pelkään että sorrun.

Viime haavoista on märkivä vuotava rupi ja mun käsi on sidottu sideharsoon.

Mä olen niin väsynyt epäonnistumiseen.

Epäonni, epäonnistuminen

 65,6 +1,5kg

Eilen leikin veitsillä ja petin kaikkien uskon muhun. Saatana että nää osaa kirvellä suihkussa.

Mentiin päivystyksseen, mutta vastaanotto oli olankohautus ja selityksenä se et mulla on avohoito-kontakti olemassa.

Hyvä ettei hoitaja haukotellu kun täristen yritin muodostaa sanoja joilla kertoa mitä tapahtui. Et kiitos vaan, ei tee mieli enää koskaan mennä mihinkään puhumaan mitään.

Terapiassa ainoa mikä tuli selville oli että mun sairaslomaa jatketaan vielä, ja että mun toimintakyky on kuulemma parempi nyt.

Ahmin sitten 15 piparia, makaronia, rahkaa ja menkatkin alko. Hyi vittu mikä epäonnistuja olenkaan.

Oksetus

64,6 +1,1kg

Ahmin ja viiltelin. Oikeesti oon niin pettyny itteeni et en löydä sanoja.

Vatsa on inhottavan täynnä ja turvonnut. Paha olo.

Terapiassa sain taas kuulla että eilen olisi pitäny mennä päivystykseen (taas).

Pääsen sinne osastolle lähiaikoina.

Äiti piilotti veitset ja terävät jonnekkin.

Tekisi taas mieli viiltää kun olen niin lihava ja inhottava.

Huomenna autan jouluaskareissa, tehdään laatikoita, haetaan kuusi ja sitten kaverin synttäreille hetkeksi.

Mun on pakko selvitä syömättä ja juomatta myös, ette tiedäkkään kuinka tekisi mieli vetää pää täyteen ja tehdä jotain todella typerää.

Mutta ei, en saa...

Ja iltapaino 65,6...

Hypochondria

 63,5 +100g

Oksettaa.  

Ahmin sämpylää, joulutorttuja ja suklaata äsken.

 Läski sika palasi porsailuun. Syö lehmä, syö, sitä vartenhan sä olet. Viillä vielä kädet auki niin kaikki on tyytyväisiä.

Oon yksin kotona, koska halusin niin.

Äiti ja poikkis ovat asuneet ja olleet mun kanssa 24/7 sairaalasta kotiuduttuani koska ne pelkää mun viilteltyä. Silti mä tarvitsen yksinoloa. Muut ihmiset ei nyt oikein kiinnosta tällä hetkellä ja haluaisin vaan nukkua.

Oon siis yksin kotona, ja ahdistus ja ahmiminenhan oli tuloksena, mutta en jaksa onko-kaikki-hyvin-mikä-ahdistaa-mieti-jotain-kivaa-mantraakaan kuunnella.

Mun potilaskertomus/loppulausunto osastolta tuli postissa. Eihän se mitään kivaa luettavaa ollut, äiti purskahti itkemään syyllisyydentunnosta.

Ja kuulemma joku mini-kysta aivoissa joka pitää tarkastuttaa kahden vuoden päästä, arvatkaapas kuka ei ens yönä nuku...

Neiti Luulosairas pääsee taas vauhtiin ja uskottelemaan kaikkea itselleni.

Äitin mukaan se ei ollut mitään vaarallista (sairaanhoitaja) mutta silti.

Pääsispä sinne osastolle jo, en jaksa tätä kotielämää kun en halua tehdä muuta kuin käydä suihkussa ja nukkua ja datailla...