Häpeä

Tänään uloskirjauduin osastolta.

Pelottaa ja jännittää mitä nyt tapahtuu kun olen osaston turvasta poissa.

Mitä on jo ehtinyt tapahtua on ahmiminen jolla korvaan viiltelyä. En ole viillellyt viikkoon ja se on kai ainoa valopilkku tässä hommassa.

Olen ällöttävä rasvainen ihrainen paskakasa pullamössöpaska jonka iltapaino oli jotain aivan järkyttävää.

Mä olen niin epäonnistunut, niin epäonnistunut ja huono.

Mun sairaslomaa pidennettiin taas kuukaudella ja mun lääkitys on pilvissä.

Mä häpeän itseäni niin paljon, mutta silti haluaisin lauantaina nähdä ihmisiä. En oikeasti tiedä uskallanko näyttäytyä enää ikinä missään, niin paljon mä itseäni häpeän.

Mä haluan alkaa käymään naisten kuntosalilla, tehdä perusteellisen ruokaremontin ja ripsienpidennykset.

Haluan olla kaunis, rohkea, vahva, itsenäinen, iloinen, aloitteellinen, päättäväinen. Noista en ole tällä hetkellä mitään.

En ole mitään, paitsi läskiä ja häpeää.