Back on track.

Aamupaino: 94,8 -700g (viikko sitten 98,2)
Palailen blogin ääreen.
On ollut im-yrityksiä, osastojaksoja, ja muuta mukavaa.
Paino on noussut melkein sataan asti  mutta nyt se on laskenut kolmella ja puolella kilolla.
Olen viikon aikana käynyt viidellä tunnin lenkillä.
Aion tehdä tunnin lenkistä jokapäiväisen tavan.
Kaloreita kuluu tonni päivässä.
Olen päiväsairaalassa jouluun asti.
Lopetin juomisen puolitoista viikkoa sitten.
Nyt keskityn täysillä päiväsairaalaan ja laihduttamiseen.
Lupaan alkaa taas päivittää blogia ja painon putoamista.

<3 effy

Paska fiilis.

Rokkari tuli ex-muijansa kanssa baariin ja totaalisesti ignooras mut. Taitaa olla kyseessä kostotoimenpide mua kohtaan. Mitäs menin sekoilemaan juhannuksena. Tosi huono fiilis anyway.
Tarttisin nyt jonkun kaverin tukea...
Tai tehdä jotain tänään.
Mä en tiedä tykkäänkö mä rokkarista enää niin paljon tuon tempauksen jälkeen. Ei ole kuulunut soittoa eikä viestiä siltä suunnalta.
Mä en tiedä enää mitään.
Ainiin, ja mut heitettiin ulos päiväsairaalasta KAHDEN poissaolon takia.
Great.

Tasasta.

Empäs oo päivitelly vähään aikaan.
Elämä on tasasempaa kun lääkitystä nostettiin.
Välillä tekee mieli viillellä mutta yritän taistella niitten olojen yli.
En oo menny päiväsairaalaan nyt kahteen päivään, valehtelin et oon kuumeessa.
En vaa saa itteäni sängystä ylös aamuisin. Vaan nukun ja nukun.
Ahdistaa. Masentaa. Paino on noussut.
Huomenna pakko pakko mennä ainakin salille. Yritän päästä sängystä ylös.
En saa syödä huomenna jos jään kotiin.
Jos menen päiväsairaalaan niin puuroa ja salaattia.
Salille on pakko mennä. Ja apteekkiin.
Hirveä läskiahdistus.

Tatskafiilistelyä

Meen siis joulukuussa ottamaan mun ekan leiman,
siitä tulee mustaharmaa, iso ja tulee olkapäähän,
se on tää:

Oon takasin päiväsairaalassa. Nostettu lääkitys toimii, tasasempi olo.
Viikonloppuna kattomaan Lanaa.
Ens keskiviikkona kattoo rokkarin keikkaa.
Kaikkee pientä kivaa tiedossa siis.
Paino on laskusuunnassa.
Lopuks kuva mun "uudesta" tukasta.

mä en jaksa enää. en. jaksa. enää. mä oon yrittäny itsemurhaa neljästi viimesen puolen vuoden aikana lääkeyliannostuksilla ---> sairaalaan ----> psyk. päivystykseen ----> auroraan viikoksi, lääkkeitä joka kerta nostettu ja sitten viikon päästä heihei ja kotiin. käyn päiväsairaalassa mut sielläkään en joka päivä jaksa käydä. kokoajan itsetuhonen olo. viiltelen ja oksentelen. paastoan ja ahmin. vihaan itteäni. VIHAANVIHAANVIHAAN. saan kaikissa depressiotesteissä 50-60 pinnaa. toivottomuusasteikko 100% vastauksiin kyllä. en jaksa enää elää. vihaan tätä elämää ja vihaan itteäni. mikään ei muutu paremmaksi. kaikki vaan kiertää kehää ja mä oon ihan lopussa. lääkitys venlafaxin 375 mg ketipinor 400 mg zeldox 160 mg mirtazapin 15 mg. lähinnä kuolemaa olin kun vedin 9000 mg ketipinoria. olin nenämahaletkuissa ja tiputuksessa. kokoajan oon lähellä seuraavaa yliannostusta. mun elämässä ei oo mitään. mulla ei oo tulevaisuutta. en pysty mihinkään kun en edes pääse sängystä ylös muuten kun jonkun muun avustuksella. en pysty siivoomaan enkä edes viemään roskia ulos. saati sitten tiskaamaan. mikään ei tunnu miltään, aivan yhdentekevä olo kokoajan. oon kuin kävelevä kuollut ruumis. mä olen sisältä jo kuollut. miks mä en saa lopettaa tätä. mä en enää välitä muista ihmisistä, en vastaa puhelimeen. lukkiudun kämppään, nukun ja oksennan. mä nään pelkkää mustaa. mä oon niin pimeässä paikassa. ulkona paistaa aurinko, muut nauttii elämästä ja kesästä. mä vaan toivon kuolevani. haluan pois niin paljon. millään ei ole merkitystä. mä en jaksa enää taistella. mä olen niin lopussa. laskut menevät ulosottoon kun mä en vaan enää jaksa välittää. mistään. mä katson peiliin ja näen hirviön. itkeäkkään en pysty kuin hyvin harvoin. tää teksti on niin sekavaa eikä tällä ole päätä eikä häntää.
mä haluan vaan viiltää rannevaltimon vertikaalisesti ja vuotaa kuiviin. lähteä täältä. mä olen valmis. mä en välitä kenestäkään. ei kiinnosta jos jollekkin tulee ikävä. ei kiinnosta. tai sitten hankin huumeita ja vedän yliannostuksen. piriä, subua, mitä vaan.
juoksen kehä ykköselle ja heittäydyn rekan alle. hyppään itiksen pikkusillalta alas autotielle. juon itteni hengiltä. niin monta eri tapaa. mä en nää järkeä lähteä päivystykseen. en nää järkeä olla osastolla viikon ja sitten mut lähetetään kotiin.
ei ole apua ahdistuksenhallintakeinoista kun on tässä pisteessä. antakaa mun mennä. päästäkää irti. päästäkää mut pois tästä tuskasta. päästäkää mut mun isin luo taivaaseen.

Same old same old.

Lääkeöverit lauantaina. Kohta päivystykseen päiväsairaalan psykologin kanssa.
Ei jaksa enää elää. Haluu vaan pois. Kaikki on niin vaikeeta.
Jos jään kotiin vedän uudet överit. Tartten varmaan päästä osastolle. En tiiä.
En jaksa. En haluu.En mitään. En ketään. En koskaan.
Haluun pois. Poispoispois.

Happiness is a loaded gun

Nyt on mennyt vähän paremmin.
Olin pe-la auringonsiemenellä yötä. Juteltiin kaikesta ja käytiin pari kertaa lenkillä.
Tänään olen ollut rokkarin kanssa.
Huomenna taas päiväsairaalaan ja näen äitiä. Tiistaina näen auringonsiementä ja sitten illalla olisi Bring Me The Horizonin keikka. Keskiviikkona taas olisi joku keikka Bäkkärillä. Joka päivälle on jotain tekemistä.

Mä haaveilen uusista lävistyksistä... Ehkä snake bites tai septum...
Toisaalta oon ihan tyytyväinen mun nykyisiin (angel bites, smiley) ja keskitynkin nyt korvien leventämiseen 14 millisiksi. Tällä hetkellä mun korvat ovat 4mm ja 5mm.
Tiistaina tilaan uusia koruja Crazy Factoryltä. Kukallisia expandereita ja risti-plugit.

Sain vähän siivottua kämppää. Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja mieli on ollut aika tasainen. Jes.
Ei kuolemantoiveita.
Tässä lopuksi mun oma naama että tiiätte vähän kuka täällä kirjoittelee.
Ignoratkaa mun finninen käsi...

 ♥ -effy

This is me now.