Elämä on tasasempaa kun lääkitystä nostettiin.
Välillä tekee mieli viillellä mutta yritän taistella niitten olojen yli.
En oo menny päiväsairaalaan nyt kahteen päivään, valehtelin et oon kuumeessa.
En vaa saa itteäni sängystä ylös aamuisin. Vaan nukun ja nukun.
Ahdistaa. Masentaa. Paino on noussut.
Huomenna pakko pakko mennä ainakin salille. Yritän päästä sängystä ylös.
En saa syödä huomenna jos jään kotiin.
Jos menen päiväsairaalaan niin puuroa ja salaattia.
Salille on pakko mennä. Ja apteekkiin.
Hirveä läskiahdistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti