Death.

Niin kaunis kuolema, niin kaunis. Katson kuolema ja itsemurhakohtauksia yhä uudelleen ja uudelleen.

Mä haluan kuolla, mutta kukaan ei usko sitä. Kukaan ei oikeasti kuuntele, sillä tavoin kuin haluaisin. Puhuvat vain päälle, et sä voi noin ajatella. Olet itsekäs.
Unelmoin parvekkeelta hyppäämisestä ja valuvasta verestä. Ikuinen vapaus kaikesta. Ikuinen hiljaisuus.
Rauha.
Mä en halua ajatella tulevaisuutta sillä sitä ei ole mulle. On vain kuolema joka odottaa. Mutta kukaan ei usko sitä.
Mua ei kiehdo enää muu kuin kuolema ja itsemurha. Muulla ei ole väliä, muu ei kiinnosta. Sitäkään kukaan ei usko.
 Pois tästä maailmasta.
Mulla on tunne että tästä kesästä tulee mun viimeinen.

Pills. Sleep.

Niin yksinäinen olo mutten halua nähdä ketään.
Haluan vain nukkua päivät ja yöt enkä tehdä mitään. En halua elämältäni mitään. En jaksa mitään.
Mulla on sellainen olo että mun kuuluisi olla osastolla.
Mä tarvitsen jotakuta kehen ripustautua. Se ei tee mulle hyvää, että elän toisten ihmisten kautta. Silti teen sitä.
Elämä itseäni varten ei ole minkään arvoista.

F50.2?

Mä ryhdyin itse diagnosoimaan itseäni.

F50.2 Ahmimishäiriö (lat. Bulimia nervosa)

Diagnostiset kriteerit:
A. Potilaalla esiintyy toistuvia ylensyömisjaksoja (vähintään kahdesti viikossa ainakin kolmen kuukauden
ajan), jolloin potilas nauttii suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa.
B. Potilaan ajattelua hallitsee syöminen ja voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä.
C. Potilas pyrkii estämään ruuan "lihottavat" vaikutukset. Tyypillisesti hän käyttää jotakin tai joitakin
seuraavista tavoista: itse aikaan saatu oksentelu, ulostuslääkkeiden väärinkäyttö, ajoittainen syömättömyys,
ruokahalua hillitsevien lääkkeiden, kilpirauhaslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden väärinkäyttö.
Ahmimishäiriöstä kärsivä diabetespotilas saattaa jättää insuliinin ottamatta.
D. Potilaalla on käsitys, että hän on liian lihava, ja lihomisen pelko, mikä johtaa usein alipainoisuuteen.
Psykopatologian muodostaa sairaalloinen lihavuuden pelko. Potilas asettaa itselleen tarkan painorajan,
joka lääkärin arvioimana alittaa selvästi ennen sairastumista olleen ihanteellisen, terveen painon.
Usein, muttei aina, potilas on kuukausia tai vuosiakin aikaisemmin sairastanut laihuushäiriötä. Kyseessä
on saattanut olla täysin selvä oireyhtymä tai häiriön lievä muoto, jolloin painon lasku on ollut kohtuullinen
ja/tai kuukautiset vain väliaikaisesti poissa.


Mulla täyttyy noi kaikki, olenko siis bulimikko?
Mun ravitsemusterapeutti suositteli mun menevän Syömishäiriöklinikalle.

Skinny Girl Diet

Tänään sain miitistä motivaatiopuuskan - nyt nää läskit lähtee helvettiin jumalauta! Mä en jaksa enää olla se kaikista isoin ja hyllyvin valas. Mulla ei ole mitään siis MITÄÄN tekemistä kesän ajaksi joten voin yhtä hyvin suorittaa tämän kunnialla loppuun.
Mun on ihan pakko laihtua, keinolla millä hyvänsä ja uskon että tällä se lähtee.
Huomenna on tosin ravitsemusterapia ja saa nähdä mitä settiä sieltä tulee. Ei varmaa kato hyvällä mun oksentelua ja 45 kg painotavoitetta mutta näin on asiat joten kestäkööt sen!
Musta tulee vielä pieni ja kaunis.

We've fucked in every sense of the word

Olen täällä auringonsiemenen luona enkä tiedä mitä tekisin. Ahdistaa mennä kotiin ihan saatanasti enkä tiedä mikä siihen auttaisi. Paino ahdistaa, elämä ahdistaa, päivät ahdistaa, kaikki ahdistaa.

Fucking myself up

Pöntön halailua

Mulla on ensi tiistaina ensimmäistä kertaa ravitsemusterapia. En tiedä yhtään mitä odottaa. En tiedä mitä sanoa.
Oksentelenko? Kyllä. Joka päivä? Melkein. Olen läski mihin mä tarvitsen ravitsemusterapiaa?
Kyllä mä tiedän miten syödään terveellisesti, haloo mä kirjotin terveystiedon...

Nyt tekee mieli viillellä. Pitäisi ottaa lääke. Mutta entä jos oksennan senkin sitten?
Pitää mennä oksentamaan loppuun ja sitten vasta ottaa lääke. Mä tiedän että viillän sitten kuitenkin.
En mä halua päiväosastolle, en mä halua minnekkään. Paitsi ehkä jonnekkin pitkäaikaiseen hoitoon mutta sellaisesta nyt on turha unelmoida. Pitäisi yrittää sitä itsaria ensin vakuuttavasti ja sitten ehkä pääsisin.

Noin. Lääke otettu. Ketipinor 25 mg kertaa kaksi. Harvoin se mitään auttaa. Välillä otan Temestan kyytipojaksi mutta ne alkavat olla loppu enkä mä saa niistä enää reseptiä, bentsoja kun ovat.
Voi helvetin helvetti.
Tekee mieli tupakkaa. Pitäisiköhän mennä ostamaan.
Huoh. Kuka näitäkin jaksaa lukea... 28 lukijaa on aika paljon tällaselle paskanjauhannalle.

Mulla on mun ulkomuodosta niin paha olla. Tunnen itseni niin rumaksi ja lihavaksi ettei ole tottakaan.
Olisimpa enemmän kuin effy. Laiha, itsevarma, kaikkien haluama. Salaperäinen, itsenäinen.

HYI HELVETTI REVERSEÄ KAIKILLE

68,2 näyttää vaaka siis ei helvetin paska mä sanon tää ei voi olla totta...
Oksentelu tervetuloa takaisin kuvioihin.
Ei vittu mä olen läski. Siis oikeasti läski BMI 25.1 hyi saatanaa.
En voi tappaa itteäni tällasena läskinä, läskit eka pois.

Hyi saaatanan vittu mitä reverseä tässä teille kaikille ja rangaistukseks mulle.
Teen hallaa mun nimimerkille, ei näin läski sotanorsu voi tituleerata itseään effyksi...

Turhaa.

Eilen viiltelin ja kävelin moottoritiellä jotta auto olisi ajanut ylitseni.
auringonsiemen soitti ambulanssin ja se tuli hakemaan mua päivystykseen puoliltaöin.
Päivystyksen lääkäri sanoi että kyllä mulla on ollut apua toistuvista osastojaksoista.
Että mun oireet vähenee kun vanhenen. Että he eivät voi tehdä mitään koska mulla on avohoito jo järjestetty.
Puuskahdin "on tää kyllä yks saatanan turha mesta". Lääkäri vastasi "siinä tapauksessa voitkin lähteä kotiin".
Taksi toi mut puoli kahdelta kotiin.
Mitä järkeä tällaisessa elämässä on? Ei mitään.

Fucked up?

Yksin kotona. Minä ja mun terät. Ah. Ihanaa.
Mä en saisi viillellä. Mun psykologi sanoo että mun pitää lopettaa jotta pääsen päiväsairaalaan.
Mun pitäisi noudattaa mun kriisisuunnitelmaa.
Mun pitäisi ottaa mun lääkkeet, sitten kokeilla lämmintä suihkua ja jääpusseja.
Sitten soittaa päivystykseen ja kysyä neuvoja.
Mutta mä en tee niin.
Mun psykologi sanoo että mulla ei ole parantumismotivaatiota. Ei niin. Mulla on viiltelemismotivaatio. Mulla on itsemurhamotivaatio.
Mun pitäisi tehdä kivoja asioita.
Mä menen kohta oksentamaan tämän ruuan jonka juuri tein. Sitten viiltelen lisää.
Mä en saisi olla itselleni vahingollinen. Arvatkaapa paljon mua kiinnostaa noi psykologin puheet?

Ja huii oksennus vain lentää pönttöön. Heippa spagetit ja tonnikala. Voisin vain oksentaa ja oksentaa. Se on niin helppoa.
Mummi soittaa. Äiti soittaa. Kaverit ei soita. Ei kiinnosta, en vastaa. Menen oksentamaan lisää.

Kirjoituspöydällä on kuivunutta verta. Viilletäämpä pari vetoa lisää.
Polttaa. Pienen pieniä veripisaroita pitkin kättä.

Ostin puukon.

kukaan ei voi mua enää pelastaa
mä suunnittelen kaiken valmiiksi
kirjoitan kirjeet rakkaimmille
ja yritän parhaani
että pääsisin enkeliksi taivaaseen
isän luo

Seems like a good way to go

Skins S4E1 Sophia's suicide

 Hei kaikki. Olen taas ollut sairaalassa ja mun poikaystävä on jättänyt mut mun masennuksen takia.
Tässä kaksi tekstinpätkää mun toisesta päiväkirjasta:

Olen huora huora huora huorahuorahuora olen huora pelkkä huora.
Tänään pääsin kotiin sairaalasta. Viiltelen joka vitun päivä. Olen HUORA joka ei pääse poikaystävästään yli.
Voin niin huonosti mutta hei, kukaan ei voi mua auttaa KUIN MINÄ ITSE.
Arvatkaapa mitä. Mä en saa itseäni NISKASTA KIINNI. Mä en PYSTY PARANTAMAAN ITSE ITSEÄNI.
Arvatkaapa. KAUANKO MÄ JAKSAN TÄLLAISTA ELÄMÄÄ.
NO.
EN HIRVEÄN KAUAA.
Mä vielä korostan että mä pääsin tänään sairaalasta kotiin. Viidettä kertaa puolen vuoden aikana.
 

 kertokaa mulle miks mä haluan viiltää heti herättyäni
kello on puoli kymmenen aamulla ja mun täytyy jo ottaa rauhoittava annos
mä en jaksa näitä päiviä, tätä elämää
mun kaverit ja äiti pyörii kokoajan ympärillä, ovat huolissaan
mä en jaksaisi niitä
jättäkää mut yksin ja antakaa mun hukuttautua vereen
mä en jaksa
kertakaikkiaan en jaksa
menen jo toista kertaa suihkuun
se ei auta
niinkuin mikään ei auta
ei lääkkeet, ei sairaala, ei mikään




Tämä on mun loppuratkaisuni: