Hei kaikki. Olen taas ollut sairaalassa ja mun poikaystävä on jättänyt mut mun masennuksen takia.
Tässä kaksi tekstinpätkää mun toisesta päiväkirjasta:
Olen huora huora huora huorahuorahuora olen huora pelkkä huora.
Tänään pääsin kotiin sairaalasta. Viiltelen joka vitun päivä. Olen HUORA joka ei pääse poikaystävästään yli.
Voin niin huonosti mutta hei, kukaan ei voi mua auttaa KUIN MINÄ ITSE.
Arvatkaapa mitä. Mä en saa itseäni NISKASTA KIINNI. Mä en PYSTY PARANTAMAAN ITSE ITSEÄNI.
Arvatkaapa. KAUANKO MÄ JAKSAN TÄLLAISTA ELÄMÄÄ.
NO.
EN HIRVEÄN KAUAA.
Mä vielä korostan että mä pääsin tänään sairaalasta kotiin. Viidettä kertaa puolen vuoden aikana.
kertokaa mulle miks mä haluan viiltää heti herättyäni
kello on puoli kymmenen aamulla ja mun täytyy jo ottaa rauhoittava annos
mä en jaksa näitä päiviä, tätä elämää
mun kaverit ja äiti pyörii kokoajan ympärillä, ovat huolissaan
mä en jaksaisi niitä
jättäkää mut yksin ja antakaa mun hukuttautua vereen
mä en jaksa
kertakaikkiaan en jaksa
menen jo toista kertaa suihkuun
se ei auta
niinkuin mikään ei auta
ei lääkkeet, ei sairaala, ei mikään
Tämä on mun loppuratkaisuni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti