torstai 15. joulukuuta 2016

Elossa ollaan


Hei, jos tätä kukaan seuraa enää, effy täällä!
Salasana tähän tiliin oli unohduksissa muutaman vuoden päivät mut nyt löysin sen ja täällä ollaan taas.

Mistä aloittaisin.
Masennus ja epävakaus riepoittelee edelleen, ne ei oo hävinny minnekkään. Osastolla olin viimeksi lokakuussa yliannostuksen takia. Juomista en oo onnistunut lopettamaan, mutta vähentämään kyllä.
Paino on noussut reilusti. Mutta onneksi sen saa myös laskemaan. Syöminen ollut ahmimispaastoamista vuorotellen. Sekään häröily ei ole loppunut.
Tulin jokin aika sitten ulos kaapista lesbona. Uskalsin. En kuitenkaan seurustele atm.
Pitää vähän saada ajatuksia kasaan, en oo kirjoittanu aikoihin.

Mutta täällä ollaan.

<3 
-effy


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Back on track.






Aamupaino: 94,8 -700g (viikko sitten 98,2)
Palailen blogin ääreen.
On ollut im-yrityksiä, osastojaksoja, ja muuta mukavaa.
Paino on noussut melkein sataan asti  mutta nyt se on laskenut kolmella ja puolella kilolla.
Olen viikon aikana käynyt viidellä tunnin lenkillä.
Aion tehdä tunnin lenkistä jokapäiväisen tavan.
Kaloreita kuluu tonni päivässä.
Olen päiväsairaalassa jouluun asti.
Lopetin juomisen puolitoista viikkoa sitten.
Nyt keskityn täysillä päiväsairaalaan ja laihduttamiseen.
Lupaan alkaa taas päivittää blogia ja painon putoamista.

<3 effy

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Paska fiilis.

Rokkari tuli ex-muijansa kanssa baariin ja totaalisesti ignooras mut. Taitaa olla kyseessä kostotoimenpide mua kohtaan. Mitäs menin sekoilemaan juhannuksena. Tosi huono fiilis anyway.
Tarttisin nyt jonkun kaverin tukea...
Tai tehdä jotain tänään.
Mä en tiedä tykkäänkö mä rokkarista enää niin paljon tuon tempauksen jälkeen. Ei ole kuulunut soittoa eikä viestiä siltä suunnalta.
Mä en tiedä enää mitään.
Ainiin, ja mut heitettiin ulos päiväsairaalasta KAHDEN poissaolon takia.
Great.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tasasta.


Empäs oo päivitelly vähään aikaan.
Elämä on tasasempaa kun lääkitystä nostettiin.
Välillä tekee mieli viillellä mutta yritän taistella niitten olojen yli.
En oo menny päiväsairaalaan nyt kahteen päivään, valehtelin et oon kuumeessa.
En vaa saa itteäni sängystä ylös aamuisin. Vaan nukun ja nukun.
Ahdistaa. Masentaa. Paino on noussut.
Huomenna pakko pakko mennä ainakin salille. Yritän päästä sängystä ylös.
En saa syödä huomenna jos jään kotiin.
Jos menen päiväsairaalaan niin puuroa ja salaattia.
Salille on pakko mennä. Ja apteekkiin.
Hirveä läskiahdistus.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tatskafiilistelyä




Meen siis joulukuussa ottamaan mun ekan leiman,
siitä tulee mustaharmaa, iso ja tulee olkapäähän,
se on tää:
Oon takasin päiväsairaalassa. Nostettu lääkitys toimii, tasasempi olo.
Viikonloppuna kattomaan Lanaa.
Ens keskiviikkona kattoo rokkarin keikkaa.
Kaikkee pientä kivaa tiedossa siis.
Paino on laskusuunnassa.
Lopuks kuva mun "uudesta" tukasta.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

mä en jaksa enää. en. jaksa. enää. mä oon yrittäny itsemurhaa neljästi viimesen puolen vuoden aikana lääkeyliannostuksilla ---> sairaalaan ----> psyk. päivystykseen ----> auroraan viikoksi, lääkkeitä joka kerta nostettu ja sitten viikon päästä heihei ja kotiin. käyn päiväsairaalassa mut sielläkään en joka päivä jaksa käydä. kokoajan itsetuhonen olo. viiltelen ja oksentelen. paastoan ja ahmin. vihaan itteäni. VIHAANVIHAANVIHAAN. saan kaikissa depressiotesteissä 50-60 pinnaa. toivottomuusasteikko 100% vastauksiin kyllä. en jaksa enää elää. vihaan tätä elämää ja vihaan itteäni. mikään ei muutu paremmaksi. kaikki vaan kiertää kehää ja mä oon ihan lopussa. lääkitys venlafaxin 375 mg ketipinor 400 mg zeldox 160 mg mirtazapin 15 mg. lähinnä kuolemaa olin kun vedin 9000 mg ketipinoria. olin nenämahaletkuissa ja tiputuksessa. kokoajan oon lähellä seuraavaa yliannostusta. mun elämässä ei oo mitään. mulla ei oo tulevaisuutta. en pysty mihinkään kun en edes pääse sängystä ylös muuten kun jonkun muun avustuksella. en pysty siivoomaan enkä edes viemään roskia ulos. saati sitten tiskaamaan. mikään ei tunnu miltään, aivan yhdentekevä olo kokoajan. oon kuin kävelevä kuollut ruumis. mä olen sisältä jo kuollut. miks mä en saa lopettaa tätä. mä en enää välitä muista ihmisistä, en vastaa puhelimeen. lukkiudun kämppään, nukun ja oksennan. mä nään pelkkää mustaa. mä oon niin pimeässä paikassa. ulkona paistaa aurinko, muut nauttii elämästä ja kesästä. mä vaan toivon kuolevani. haluan pois niin paljon. millään ei ole merkitystä. mä en jaksa enää taistella. mä olen niin lopussa. laskut menevät ulosottoon kun mä en vaan enää jaksa välittää. mistään. mä katson peiliin ja näen hirviön. itkeäkkään en pysty kuin hyvin harvoin. tää teksti on niin sekavaa eikä tällä ole päätä eikä häntää.
mä haluan vaan viiltää rannevaltimon vertikaalisesti ja vuotaa kuiviin. lähteä täältä. mä olen valmis. mä en välitä kenestäkään. ei kiinnosta jos jollekkin tulee ikävä. ei kiinnosta. tai sitten hankin huumeita ja vedän yliannostuksen. piriä, subua, mitä vaan.
juoksen kehä ykköselle ja heittäydyn rekan alle. hyppään itiksen pikkusillalta alas autotielle. juon itteni hengiltä. niin monta eri tapaa. mä en nää järkeä lähteä päivystykseen. en nää järkeä olla osastolla viikon ja sitten mut lähetetään kotiin.
ei ole apua ahdistuksenhallintakeinoista kun on tässä pisteessä. antakaa mun mennä. päästäkää irti. päästäkää mut pois tästä tuskasta. päästäkää mut mun isin luo taivaaseen.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Same old same old.












Lääkeöverit lauantaina. Kohta päivystykseen päiväsairaalan psykologin kanssa.
Ei jaksa enää elää. Haluu vaan pois. Kaikki on niin vaikeeta.
Jos jään kotiin vedän uudet överit. Tartten varmaan päästä osastolle. En tiiä.
En jaksa. En haluu.En mitään. En ketään. En koskaan.
Haluun pois. Poispoispois.