Tatskafiilistelyä

Meen siis joulukuussa ottamaan mun ekan leiman,
siitä tulee mustaharmaa, iso ja tulee olkapäähän,
se on tää:

Oon takasin päiväsairaalassa. Nostettu lääkitys toimii, tasasempi olo.
Viikonloppuna kattomaan Lanaa.
Ens keskiviikkona kattoo rokkarin keikkaa.
Kaikkee pientä kivaa tiedossa siis.
Paino on laskusuunnassa.
Lopuks kuva mun "uudesta" tukasta.

mä en jaksa enää. en. jaksa. enää. mä oon yrittäny itsemurhaa neljästi viimesen puolen vuoden aikana lääkeyliannostuksilla ---> sairaalaan ----> psyk. päivystykseen ----> auroraan viikoksi, lääkkeitä joka kerta nostettu ja sitten viikon päästä heihei ja kotiin. käyn päiväsairaalassa mut sielläkään en joka päivä jaksa käydä. kokoajan itsetuhonen olo. viiltelen ja oksentelen. paastoan ja ahmin. vihaan itteäni. VIHAANVIHAANVIHAAN. saan kaikissa depressiotesteissä 50-60 pinnaa. toivottomuusasteikko 100% vastauksiin kyllä. en jaksa enää elää. vihaan tätä elämää ja vihaan itteäni. mikään ei muutu paremmaksi. kaikki vaan kiertää kehää ja mä oon ihan lopussa. lääkitys venlafaxin 375 mg ketipinor 400 mg zeldox 160 mg mirtazapin 15 mg. lähinnä kuolemaa olin kun vedin 9000 mg ketipinoria. olin nenämahaletkuissa ja tiputuksessa. kokoajan oon lähellä seuraavaa yliannostusta. mun elämässä ei oo mitään. mulla ei oo tulevaisuutta. en pysty mihinkään kun en edes pääse sängystä ylös muuten kun jonkun muun avustuksella. en pysty siivoomaan enkä edes viemään roskia ulos. saati sitten tiskaamaan. mikään ei tunnu miltään, aivan yhdentekevä olo kokoajan. oon kuin kävelevä kuollut ruumis. mä olen sisältä jo kuollut. miks mä en saa lopettaa tätä. mä en enää välitä muista ihmisistä, en vastaa puhelimeen. lukkiudun kämppään, nukun ja oksennan. mä nään pelkkää mustaa. mä oon niin pimeässä paikassa. ulkona paistaa aurinko, muut nauttii elämästä ja kesästä. mä vaan toivon kuolevani. haluan pois niin paljon. millään ei ole merkitystä. mä en jaksa enää taistella. mä olen niin lopussa. laskut menevät ulosottoon kun mä en vaan enää jaksa välittää. mistään. mä katson peiliin ja näen hirviön. itkeäkkään en pysty kuin hyvin harvoin. tää teksti on niin sekavaa eikä tällä ole päätä eikä häntää.
mä haluan vaan viiltää rannevaltimon vertikaalisesti ja vuotaa kuiviin. lähteä täältä. mä olen valmis. mä en välitä kenestäkään. ei kiinnosta jos jollekkin tulee ikävä. ei kiinnosta. tai sitten hankin huumeita ja vedän yliannostuksen. piriä, subua, mitä vaan.
juoksen kehä ykköselle ja heittäydyn rekan alle. hyppään itiksen pikkusillalta alas autotielle. juon itteni hengiltä. niin monta eri tapaa. mä en nää järkeä lähteä päivystykseen. en nää järkeä olla osastolla viikon ja sitten mut lähetetään kotiin.
ei ole apua ahdistuksenhallintakeinoista kun on tässä pisteessä. antakaa mun mennä. päästäkää irti. päästäkää mut pois tästä tuskasta. päästäkää mut mun isin luo taivaaseen.