sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Death.

Niin kaunis kuolema, niin kaunis. Katson kuolema ja itsemurhakohtauksia yhä uudelleen ja uudelleen.

Mä haluan kuolla, mutta kukaan ei usko sitä. Kukaan ei oikeasti kuuntele, sillä tavoin kuin haluaisin. Puhuvat vain päälle, et sä voi noin ajatella. Olet itsekäs.
Unelmoin parvekkeelta hyppäämisestä ja valuvasta verestä. Ikuinen vapaus kaikesta. Ikuinen hiljaisuus.
Rauha.
Mä en halua ajatella tulevaisuutta sillä sitä ei ole mulle. On vain kuolema joka odottaa. Mutta kukaan ei usko sitä.
Mua ei kiehdo enää muu kuin kuolema ja itsemurha. Muulla ei ole väliä, muu ei kiinnosta. Sitäkään kukaan ei usko.
 Pois tästä maailmasta.
Mulla on tunne että tästä kesästä tulee mun viimeinen.

1 kommentti:

  1. tiedätkö ei siihen uskalla sanoa mitään, etkä edes uskoisi. et tiedä kuinka avuton olo muilla on kun lukee tämmöistä. pitäisikö kertoa jollekkin sun tutulle tästä blogista, en tiedä mitä muutakaan voisi tehdä:( olet liian arvokas kuolemaan, liian nuori, liian kaunis

    olen aina ajatellut, että elämässä jokainen saa yhtä paljon onnea. jotkut tuhlaavat sen jo nuorena, toiset saavat nauttia siitä myöhemmin. kun jaksat vain odottaa niin löydät kyllä elämisen onnen ja ilon. minulle kävi niin.

    vaikka kuinka joskus tuntuisi, että kukaan ei välitä niin joku kyllä välittää, aina on joku, ainakin minä. mieti perhettäsi, sukuasi, ystäviäsi, jos sinulle tapahtuisi jotain. elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi murheeseen.

    kehotan sinua koittamaan alkaa elämään, nauttimaan pienistä asioista, tekemään jotain uutta, tekemään jotain hyvää mistä voit olla ylpeä.

    toivon sinulle nautinnollista kesää: ota kaikki lämmöstä ja auringosta irti! <3

    VastaaPoista