keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Hypochondria

 63,5 +100g

Oksettaa.  
Ahmin sämpylää, joulutorttuja ja suklaata äsken.
 Läski sika palasi porsailuun. Syö lehmä, syö, sitä vartenhan sä olet. Viillä vielä kädet auki niin kaikki on tyytyväisiä.

Oon yksin kotona, koska halusin niin.
Äiti ja poikkis ovat asuneet ja olleet mun kanssa 24/7 sairaalasta kotiuduttuani koska ne pelkää mun viilteltyä. Silti mä tarvitsen yksinoloa. Muut ihmiset ei nyt oikein kiinnosta tällä hetkellä ja haluaisin vaan nukkua.
Oon siis yksin kotona, ja ahdistus ja ahmiminenhan oli tuloksena, mutta en jaksa onko-kaikki-hyvin-mikä-ahdistaa-mieti-jotain-kivaa-mantraakaan kuunnella.

Mun potilaskertomus/loppulausunto osastolta tuli postissa. Eihän se mitään kivaa luettavaa ollut, äiti purskahti itkemään syyllisyydentunnosta.
Ja kuulemma joku mini-kysta aivoissa joka pitää tarkastuttaa kahden vuoden päästä, arvatkaapas kuka ei ens yönä nuku...
Neiti Luulosairas pääsee taas vauhtiin ja uskottelemaan kaikkea itselleni.
Äitin mukaan se ei ollut mitään vaarallista (sairaanhoitaja) mutta silti.


Pääsispä sinne osastolle jo, en jaksa tätä kotielämää kun en halua tehdä muuta kuin käydä suihkussa ja nukkua ja datailla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti